Sotessa on kysymys myös sosiaalihuollosta

Tulevia hyvinvointialueita ja sote-uudistusta koskevassa keskustelussa sosiaalihuolto on jäänyt toistuvasti terveydenhuollon varjoon. Sosiaalihuollon tehtävänä on tukea ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa tarvittavien sosiaalipalvelujen, niihin sisältyvien tukipalvelujen tai muiden toimenpiteiden avulla. Terveydenhuoltoon liittyvät kysymykset ovat tietenkin keskeisiä ja kriittisiä meille kaikille. On olennaista pohtia esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti pääsee lääkäriin tai kuinka perheille turvataan laadukkaat neuvolapalvelut myös tulevalla hyvinvointialueella. Keskusteluissa on kuitenkin unohtunut se, että sosiaalihuolto on suurempi työllistäjä kuin terveydenhuolto. Sosiaalialan ammattihenkilöt tekevät vaativaa asiakas- ja asiantuntijatyötä haavoittuvassa asemassa olevien kanssa, ja heidän tekemänsä työ ansaitsee arvostuksen ja paikan myös julkisessa keskustelussa.

Sosiaalipalvelut eivät ole huono-osaisten palveluita tai suunnattu pelkästään jollekin tietylle väestöryhmälle. Sosiaalipalveluita voi tarvita kuka tahansa meistä, viimeistään ikääntyessä ja toimintakyvyn heikentyessä. Lääkäriin pääsyn rinnalla onkin yhtä tärkeää pohtia esimerkiksi sitä, kuinka kauan ikääntynyt henkilö joutuu jonottamaan paikkaa palveluasumiseen tai kuinka nopeasti uupuneelle vanhemmalle voidaan järjestää apua kotiin. Huomisesta emme tiedä, siksi myös sosiaalipalvelujen tarvetta on vaikea ennustaa. Työttömyys, päihdeongelma, vammautuminen, ero, uupuminen tai traumaattinen kriisitilanne voivat koskettaa ketä tahansa meistä.

Sosiaalipalvelujen käytöllä on merkittäviä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, joten siksi niiden laadusta ja saavutettavuudesta huolehtiminen on tärkeää tulevalla hyvinvointialueella. Sosiaalihuollossa työskentelee myös terveydenhuollon ammattilaisia, erityisesti iäkkäiden palveluissa. Muissakin sote-palveluissa, esimerkiksi päihdepalveluissa, tarvitaan vahvaa molempien sektorien ammattitaitoa ja monialaista yhteistyötä myös muiden toimijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä kehittämällä voimme turvata jatkossakin laadukkaat palvelut. Lisäksi kuntiin jäävät palvelut, esimerkiksi varhaiskasvatus ja perusopetus, ovat keskeisessä asemassa hyvinvoinnin edistämisessä sekä ongelmien ja sairauksien ennaltaehkäisyssä.

Yksi isoimmista haasteista tulevalla hyvinvointialueella on sosiaali- ja terveysalan työvoimapula ja työhyvinvointiin liittyvät kysymykset. Vain hyvinvoivan ja sitoutuneen henkilöstön avulla voimme tuottaa laadukkaita palveluita ja hyvinvointia kaikille. Sosiaalihuollossa tehtävä työ on psyykkisesti kuormittavaa ja asiakasmäärät ovat suuria monessa palvelussa, esimerkiksi lastensuojelussa, lapsiperheiden palveluissa, aikuissosiaalityössä ja vammaispalveluissa. Työkuormitukseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota ja palvelujen asiakasmitoituksista huolehtia. Ei ole myöskään yhdentekevää, kuka sosiaalihuollon ammattihenkilöitä hyvinvointialueella johtaa. Sosiaalihuollon laillistetuille ammattihenkilöille tulee varmistaa oma ammatillinen johtonsa ja myös muissa hyvinvointialueen johtotehtävissä olevilla tulisi olla riittävän vahva ymmärrys sosiaalihuollon kokonaisuudesta.

Mikäli emme kiinnitä riittävästi huomiota sosiaalihuoltoon, on vaarana, että työntekijät eivät koe tulevansa kuulluksi eivätkä olevansa osallisina tässä muutoksessa. Tulevien hyvinvointialueen päättäjien tuleekin olla valmiita perehtymään terveydenhuollon ja pelastustoimen rinnalla sosiaalihuollon kysymyksiin ja erityispiirteisiin, jotta sosiaalipalvelujen asema ja ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi voidaan turvata. Tähän yhteistyöhön tarvitaan mukaan myös asiakkaita, muita asiantuntijoita sekä alan järjestöjä.

Kirjoitus on julkaistu Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n julkaisemassa vaaliliitteessä osana Suur-Jyväskylän Lehteä 12.1.2022.